Biisien sanoja ♪♫


MEIDÄN TIE ON TÄMÄ    (Intermezzo 2018) 


Tukka putkella 

musta takki kissankarvoissa. 

Tavaramerkkiaskellus 

riskinottajan uskallus 

mua eteenpäin vie. 


Mä olen äiti ja perheen pää  

Saha ja höylä joka sään 

Osa tiimiä, osa kahta 

yksinäistä kummaa sutta 

ja meillä yhteinen tie. 


Elämä ottaa ja elämä antaa  

Unessa mä jään keskelle autiota hiekkarantaa 

Sinä vierelläni, ja meidän jaloissa nukkuu kissa 

ja yksi kömpii väliin keskellä yötä nukuksissa 

ja ne jotka elää yhdeksän viikkoa, sitten valuu viemäriin 

Meidän tie on tämä, ota mut syliin 


Me varjellaan elämää 

meil on tyhjissä huoneissa pimeää 

Ja tytär piirtää jo ripsetkin silmiin 

sen joka katseen vois ikuistaa filmiin 

kun se tanssii olohuoneessa pilviin 


Mä silitän bengalinarttua 

Sä soitat kitaraa, tytär huuliharppua 

Täs on hyvä olla ja varttua 


Elämä ottaa ja elämä antaa ... 


Joku sanoo "En päivääkään vaihtais pois"  

Mul on kuukausia, jopa vuosia, jotka poistaa vois 

mut niitä, jotka yhdessä koettu on 

voisko sanoo, johtaa sormi kohtalon 


Elämä ottaa ja elämä antaa ... 



<3 <3   (Intermezzo 2018)  


Aamulla ne varmaan näki et me oltiin riidoissa 

tarhassa, kun kaikki toivotteli hyvää huomenta 


Vastentahtoisesti lapsen päällä kokoo liian suuret kumisaappaat, saatu käytettynä niiltä, jotka 
työskentelee ilman pukukoodii, tennareissa,
firma maksaa et ne kertoo muille kuinka olla onnellinen

Niin - mä on nätti ja kuvissani hymyilen
Niin - mä kommentoin <3 <3 ihana oot
ja palaan takaisin mun surulliseen kuontaloon
mutta onneksi mä edes tuolla onnellinen oon.
Huokaisen mä kun vain peiliin vilkaisen.

En mä kertonut et minut juuri irtisanottiin, ja miten nollaks itse itsenikin luokittelisin
Mä jos vain voisin huutaa sisuksista
kaiken ahdistavan, pesismailalla pistää tuulemaan.
Niin - mä on nätti ja kuvissani hymyilen
Niin - mä kommentoin <3 <3 ihana oot 
ja palaan takaisin mun surulliseen kuontaloon
mutta onneksi mä edes tuolla onnellinen oon.
On tuuli tuonut jouluvalot maahan
saatiinpa pois ne puusta vihdoinkin
Muut nukahtavat telkkarin ääreen
sateen unilääke kastaa kaupungin.

Illalla mä annan mutkattoman murheen virrata.
Sillalta mä hyppäisin, jos ei jäis huoli lapsista.
Sää lupaa aurinkoista tuonnempana.

Ehkä jaksan kesäkuuhun, voisin vaikka mennä yksin kansallispuistoon
Kietoa kädet männynrungon ympärille
olla yhtä luonnon kanssa, olla oikeasti (onnellinen)
Niin - mä on nätti ja kuvissani hymyilen
Niin - mä kommentoin <3 <3 ihana oot
ja palaan takaisin mun surulliseen kuontaloon

mutta onneksi mä edes tuolla onnellinen oon. 



HYMYSSÄ SUIN  (Intermezzo 2018)


Etsin Jeesuksen kasvoja kun pyyhin
sairaan lapsen oksennusta
Olen väsynyt luuska ja hauras kuin
riisiposliinilautanen
Odotan sua kotiin niin kuin
odottaisin jotain etelänmatkaa
mul on duuneja jonoksi asti
jos tekisin niitä pikkuisen


Nuorempana luulin, että oisin vanha sielu, kultainen
Tajuisin enemmän kuin muut kuulisin puiden kuiskauksen 


Mitä enemmän nään, laantuu villi pää
ryhti sorja kumartuu
Olen juuri niitä, joita nuorena kammoksuin
mut totean mä sen hymyssä suin
mut totean mä sen hymyssä suin


Syysiltana hame hytisyttää
jää korkkarit mukulakiviin
Niin keskiluokkaista mennä 
katsomaan uutta näytelmää
Kotiin jäivät mummi ja lapset
sängyn alle pölykoirakennel
huomenna mä tahtoisin koettaa
uutta laulua säveltää 


Nuorempana luulin, että oisin vanha sielu, kultainen
Saisin aina pestyä pois nurkkiin tunkevan nukan tunkkaisen 


Mitä enemmän nään, laantuu villi pää
ryhti sorja kumartuu
Olen juuri niitä, joita aina kammoksuin
mut totean mä sen hymyssä suin
mut totean mä sen hymyssä suin


INTERMEZZO
Okarino laulaa ja kitara soi 
Mä rakastan sua, mä rakastan sua 
Tuuli viuhuu ja viheltää ​
m​ä rakastan sua​
Sä tuijotat lumpeita tuntikausia 
kuljet suuntavaistosi mukaan ​
Mä leikitän pikkuista lattialla 
ja rakastan sua


Kaikesta puhua voi
suomeksi tai millä kielellä vaan
kaikkein tärkeimmän 
sanoitta sanotaan


Me kuunnellaan Intermezzoa hiljaa
on kirkossa kylmä ja paleltaa
​Me ihmetellään, kuinka kohmeiset sormet
noita sävyjä rakentaa
Hyisessä ilmassa juostaan kotiin
ja keitetään teetä ja sympatiaa 
ja lempeään iltaan yksitellen 
me nukahdetaan ​


Kaikesta puhua voi​ ...


Nuku, nuku, nuku nurmilintu
Pajun poskea vastensilmät aikuisen, lapsen, 
levon helmoissa varhaiseen aamuun 


Kaikesta puhua voi​ ...​​ 



ONNELLINEN (
Intermezzo 2018)  


Aili kertoi miten mukavasti 

loma sujui, miten taitavasti 

hänen miehensä valmisti illallisen 

nuotion loimussa 


Lapset nukahtivat onnellisina ja 

kylläisinä päivän seikkailuihin 

Kuunvalon kimmeltävä silta välkehti 

aaltojen poimuissa 


Aili katsoo tyhjään kohtaan 

Samaan aikaan kysyy ja vastaa 


Ai että olenko onnellinen 

Hermostunutta naurahtelua 

Onhan minulla ruokaa ja vaatteita 

ja kaikki on hyvin  

Ai että olenko onnellinen 

Hermostunutta naurahtelua 

Päivä paistaa ja henki kulkee 

Kaikki on hyvin 


Lomatunnelmissa isä ja lapset 

heitti palloa kolmeen pekkaan 

Aili yksin retkikeittiöseksiä 

tekstiviestein 


"Mitä sul on päällä – ai ei mitään 

Unessa painauduin sinua vasten 

Hei mun pitää mennä, lapset äitiään huutaa 

Sä oot ihmeistä ihmein" 


Aili katsoo tyhjään kohtaan 

Samaan aikaan kysyy ja vastaa  


Ai että olenko onnellinen ...



LÄHIÖSTRIPPI (Intermezzo 2018)


Poliisi tutkii kerrostaloasunnossa kalan vessanpönttökuolemaa. 
Lahiö nukkuu, eikä syyllistä löydy edes seudun lähimaillakaan.
Valvon, ja pääni hajoaa kuin parsakaali höyrytyskattilaan.
Ei turvassa oo missään, ei kaupassa, ei kotona, ei kylpyhuoneessakaan. 


Ei meil oo syytä, syytä olla olemassa
ellei tääl oo rakkautta, rakkautta ollenkaan. 


Setä leikkii glyfosaattiruiskulla ja puistoa myrkyttää.
Rintataskussaan hän varjelee viimeistä Neiti Etsivää.
Juoni on auki, ja hän pohtii kaikkia käänteitä mielessään.
Lapset juoksevat puistoon vielä terveinä leikkimään. 


Ei meil oo syytä, syytä olla olemassa
ellei tääl oo rakkautta, rakkautta ollenkaan.

Poliisi tutkii kerrostaloasunnossa kalan vessanpönttökuolemaa.
Tarina jatkuu, muttei syyllistä löydy edes seudun lähimaillakaan. 



VALVOJAISET (Intermezzo 2018) 


Istun haudallani ja katson 

erästä kulkijaa 

Kauniit kukat tuohon laskee 

jotain hiljaa kuiskuttaa 

Istun haudallani ja katson 

Syksyn lehdet leijailee 

Vuosi sitten, kesän jälkeen, 

kun kuolin, kaikki jäi ennalleen 

Monta miestä täällä käynyt 

Ne tulee yksin, hiipien 

varmistaen joutumistaan 

kohteeksi silmäparien 


Muistoani hän suree häpeissään 

Ei kukaan tullut hautajaisiin 

Sittemmin on monta tullut kyläilemään 

yksityisiin valvojaisiin  


Koetan silittää tuota selkää 

sumuverhon taakse jään 

Ilmiselvästi hän pelkää 

tultuaan tänne hiiviskelemään 

Hyvin muistan ihonsa tunnun 

Intohimon iltaisen 

Nyt luona hautakummun 

tapa jatkuu tapaamisten salaisten 


Muistoani hän suree häpeissään... 



HATSIT  (Intermezzo 2018) 


Vähän aikaa sitten tullut äidiks 

Mä työntelin vaunuja pitkin puistoo 

Kaikki uutta kaikki muuttui, kaikki 

yhtä onnee ja yhtä ihmettelyy et kuinkas tässä näin 


Jostain kauempaa mä tunsin tuoksun 

Jotain kukkaa, joka mielen sekoittaa 

Eka ajatus mun päässä lähti juoksuun 

Heti perään mua alkoi naurattaa  


Oispa mukavaa ottaa hatsit ja antaa maailman hetken pyörii 

Antaa puikot muille, ja fiilistellä vaan 

Oispa mukavaa ottaa hatsit ja maata selällään kalliolla 

Ei paimentaa ketään, ei varoa, ei hoitaa, olla yksin vaan 

Antaa tuulen hiuksiani hiljaa hulmuttaa 


Mä ihmettelin itsekin 

Mun piti olla äiti maidontuoksuinen 

ja siinä tykkäsinkin olla  

Mut tää kummallinen mielenlaatu 

Aina pitäis olla muualla kuin on 

Tämä läsnäolottomuus 


Jostain kauempaa mä tunsin tuoksun... 


Oispa mukavaa ottaa hatsit... 



KÄTEES SUN      (Intermezzo 2018) 


Oi puolisoni mun 

laitan hiljaa käteni mä kätees sun 

Oi puolisoni mun 

sua vilkaisen ja katseessasi kaunistun 


Sä tiedät liikaa 

Ei kukaan tietää sais mun luurankoja 

joita kaapit täynnä kolisee 

Mut outoo, miten rauhoittavaa 

että jolle kulle valaa vannoen 

nää haavat aukaisee  


Oi puolisoni mun ... 


On aivan liikaa 

Ei kukaan ansaitsisi tässä määrin 

rakkautta vastaanottamaan 

Mut outoo, miten rauhallista 

tässä olla rinnallasi 

vaikka sydämessä roihuaa 


Oi puolisoni mun ... 



PIENEN PIENI    (Intermezzo 2018) 


Mitä kuuluu, kysyy multa työtoveri 

tulen kylppäristä meikkivoiteineni 

Soperran mä jotakin yleispätevää 

Toivon etten joutuis mitään mä selittämään 

Meil on kaikki ihan terveinä kotona 

Ei olla eroamassa lähikuukausina 

Tätä tyhjyyttä nyt kuinka mä kuvaisin 

Suru on, suru on, suru meillä on 


Paperipussissa sinut kotiin haettiin 

Aina me ihmeteltiin sun kykyäsi mahtua niin pienii paikkoihin 

Pienen pieni vieläkin 

oot pienen pieni vieläkin 


Olen haudannut mä isovanhempani 

mut en koskaan ole ollut näin suruissani 

On kuin raaja oisi viety mun kehosta 

Sä poistunut oot meidän kodista 

Millä sanoilla kertoa kenellekään 

että kaipaa lemmikkiään 

Tulla kotiin ilman tassujen töminää 

Herätä ilman hellyydenkerjääjää 


Paperipussissa sinut kotiin haettiin ...






PAJATSO    (Intermezzo 2018) 


Niin kuin laittaisi rahaa pajatsoon 

Toivenrippeitä onnen rahastoon 

Avunhuuto kuin synkkä pakanallinen laulu 

Sydän ammuttu maalitaulu 


Yksi oli kaunis ja kurinalainen 

ja ovensa huolella sulki kuin sotilas 

Toinen oli hellä ja huomaavainen 

Ja kolmas kuin toipuva potilas 

Ja jokainen pelasi pajatsoon rahaa 

ja katseli kun onni ees taas sahaa 


Niin kuin sadisti lasta kasvattais 

Hei tässä sulle. No ei vais. 

Jotkut kaikkea oppii pelkäämään 

Jotkut vaikenee vailla ääntäkään 


Yksi oli kaunis ja kurinalainen ... 


Joku tunkee mattia taskuun 

Kun rahat on loppu, juo muiden laskuun 

Joku ostaa rakkautta rahalla 

ja toinen toista pettää, ei millään pahalla 


Yksi oli kaunis ja kurinalainen ...



HELISTIN    (Intermezzo 2018) 


On mulla monta syytä jatkaa tätä ontuvaa matkaa 

Pari tyyppii, pari hyvää sävelmää, jotka auttavat jaksaan 

Ja mun kissa, joka öitään mun kyljessä 

lämmittelee ja vie tilaa sängyssä 

Kun palaan kotiin se mua odottaa  


Mikä tyyppi tätä laivaa vie kun koralliriutatkin tuhotaan 

Meil on lautaset täynnä sitä voimaa 

jolla veret on laskettu hintaan halpaan 

Olen arka ja tiedän sen itsekin 

Olen rakkaudennälkäinen helistin 

joka heljää kun hellä käsi mua silittää 

kuten jokainen jos vain katsoo yhtään lähempää 


Olen miettinyt mä maailmantuskaa ja kuinka sen selättää 

Näen silmät joka eläimellä joka lautasen värittää 

Olen maailman kylien loukossa 

lajipahanen muiden joukossa 

Kuka luvan antoi pomottaa? 


Mikä tyyppi tätä laivaa vie ... 


Miksi yksi on perheenjäsen ja toinen on ruokaa 

Kerrostaloaitauksessani huokaan 


Mikä tyyppi tätä laivaa vie ... 

Alkuun





MAJAKKA   (Stadion 2010)

Majakan valossa yö synkkenee
on pitkä matka vielä perille löytää
Yöhön siniseen hän vesille veen
vahvoin käsivarsin työntää
Kuin Hannu ja Kerttu kerran pakomatkallaan
lieju rantaviivaan jälkiä jättää
Kuu vetovoimallaan merta liikuttaa
ei johtajaa voi kukaan estää


Täällä taivaltaa
monta mieltä sydän sykkyrällä tietämättä laisinkaan
josko matkallaan
majakan valossa on karkuri vaan,
vanki vaiko kulkuri vai tuhlaajapoika kotimaan


Pitkä on tie joka kotipaikkaan vie
eikä määränpäätä kaikki edes tiedä
Tahallista tai ei reittimme vei
tielle jonka imu voi viedä
Majakka seisoo lailla toteemipaalun
niinkuin merikotka tietämme piirtää
Sen valvova silmä on kuin kätyri kuun
valokeila horisonttiin siintää


Täällä taivaltaa...


KESÄYÖ  (Stadion 2010) 


Tänään soi suvivirsi
moni ruusun sai
Kevein askelin kotiin
on juhlalauantai
Tuomi tuoksuu ja pääskyt parveilee
vihrepenger silmää hivelee
kesä meitä viimein syleilee


Moni aikuinen itki
moni valmistui

moni koulunsa jätti
moni umpimähkään ui
Kesä saapuu aikaan parhaimpaan
nyt on käydä päästä nauttimaan
uudet tuulet pian taas puhaltaa


Ja mä olen onnellinen
on rauhallista ja hämärää
kesäyö mua hereillä pitää
ja koskettaa mun sielun seinämää
Ei ees hyvää tangoa tarvita tähän hetkeen soimaan
kesäyö kun sykkii pientä, hentoa, voimaa


Äänet kyliltä kaikuu
on riemu huipussaan
moni onnensa kukkuloilla
on juhla paikallaan
Pienet lapset käyneet nukkumaan
on todistukset kirjekuorissaan
lukuvuosi arkistoitu taas


Ja mä olen onnellinen
on rauhallista ja hämärää
kesäyö mua hereillä pitää
ja koskettaa mun sielun seinämää
Ei ees hyvää tangoa tarvita tähän hetkeen soimaan
kesäyö kun sykkii pientä, hentoa, voimaa



STADION  (Stadion 2010) 


Suu vaahdossa kapealla tiellä / on katupöly kurkussa vaikea niellä / minne menossa olen, sä oletko siellä /
Nyt on riittävä määrä jo haavoissa suolaa / koni loppuunajettu toreissansa kuolaa / käsissä on langat, vaan ei langoissa puolaa


Stadion stadion / ylistää ja huutaa / stadion stadion /
Tee meille maali niin me sua ylistetään / lyö vielä huti niin me sinut kivitetään /
Stadion stadion huutaa ja pauhaa / unissani niin, etten saa rauhaa

Tämä kaupunki tukehtuu sakeaan pölyyn / korvani saastutetaan ikuiseen mölyyn / uni vaihtuu unissakävelyyn
Ei itseään voi pelastaa täällä / sua tarvitsen pitämään viittaa mun päällä / läsnäolosi tuo turvaa säällä kuin säällä


Stadion stadion / ylistää ja huutaa / stadion stadion /
Tee meille maali niin me sua ylistetään / tee vielä huti niin me sinut kivitetään /
Stadion stadion huutaa ja pauhaa / unissani niin, etten saa rauhaa


KIRJASTO  (Stadion 2010) 


Vanha nainen ääressä harmaan kirjoituspöydän
paksuun kirjaan homeiset kirjaimet kynällä lyö ja rustaa
Hiljaa laskee montako päivää on kirjaston yössä
raskaat ketjut käsissään helkkää, kun huulilleen asettaa nuuskaa


Kun hämärä hiipii kirjaston yöhön
pölyiset kirjat kirjailee
on jokaisella oma elämänkerta
mihin synnit ja paheet ne kertoilee
On jokainen ihminen kieroista kieroin
sen kirjat varmasti tiedostaa
ennen maailmanloppua kaikki ne valheet ja salat ne paljastaa


Kaksi laivaa pulloissa kirjavan piirongin päällä
vanha peili itsessään kasvoja nähnyt ei oo milloinkaan
Askeleita kirjaston lattialankuilla leijuu
harmaa lukki nurkassa ohutta verkkoaan pingottaa


Kun hämärä hiipii kirjaston yöhön...
Vaan eräänä iltana vanhaa naista suuri salaisuus ahdistaa
hän vapisten kättensä jälkeä seuraa kun kirjasto palamaan leimahtaa
Hän hiljaa liekkien sekaan astuu tietämättä yhtä asiaa
ensi karkauspäivänä kirjojen kannet heräävät eloon taas

SPIRAALIKIERTOA  (Stadion 2010)


Selvä kuin vesilintu lentää ja lammen pintaan laskeutuu
Koko kesän kellastama koivikko lannistuu
Jalanpohjat maantien laitaa verkkaasti astuu
Aurinko hiostaa, ja selkä ja niska ja kainalot kastuu.
Joku päivä vielä kip kap kiipeän pitkiä tikapuita taivaaseen
Vuosikymmenet elämäntuskaa ja spiraalikiertoa valoon ja ytimeen
Iholla eilisillan alkoholi kimmeltää
Vastaan dementikko hiihtää, porkat sormissa viilettää.


Tiedän rakkauden nimeen, minä, voivani tehdä mitä vaan
Kaikesta nähdä voi, kuinka sen mitä tilaa, sitä saa
Maailma pyörii ja rakkauden kohteet katoaa, vaihtuu, syntyy ja uusiutuu
Mutta tahtoni, haluni, janoni, kaipaukseni, rakas, kohtaasi muuttuu ja lujittuu.


Toki vielä muistan, kun lepakot lenteli iltaisin
Sinun hiljaa töittesi äärellä laulavan aamuisin
Meillä päin kaktukset kukkivat ulkona harvemmin
Kun aurinko porottaa, on juostava ulos, ja lausuttava, että
Kiitos, kun pakkasta ennen sallit lämpöä meillekin
Toki tiedän, että, tavallaan, vähään on totuttu teilläkin
Joku päivä vielä kip kap kiipeän pitkiä tikapuita taivaaseen
Vuosikymmenet elämäntuskaa ja spiraalikiertoa valoon ja ytimeen.


Tiedän rakkauden nimeen, minä, voivani tehdä mitä vaan
Kaikesta nähdä voi, kuinka sen mitä tilaa, sitä saa
Maailma pyörii ja rakkauden kohteet katoaa, vaihtuu, syntyy ja uusiutuu
ja spiraalikiertoa suoraan ytimeen kulkeutuu


ON PÄIVIÄ  (Stadion 2010)


Vuosikausia kiinnostuin niistä / joita kiinnosta ei kukaan /
kunnes en itsekään enää / halunnut ottaa ketään mukaan /
On päiviä jolloin en kestä / ihoa ihoani vasten /
tai jolloin silmäni kostuu / huudoista lasten /
Eikä mitään muuta tule mieleen / kuin mitä kaikkea onkaan vailla /
kun kasvottomana tungoksessa / sadan banaanikärpäsen lailla /
verestävin silmin etsii / sokeria suoraan vereen /
hukuttautuakseen jälleen / suoritusten suolamereen /


Niin paljon kuin yrititkin saada / mua puhumaan itsestäni /
elit uudelleen tähtihetket / ja aallonpohjat elämästäsi /
Tahdoit niin paljon tietää / taisit ymmärtää sen muulla tapaa /
ripustautumista kuka sietää / kun kahle kaulalla makaa /
Monta huolta mielen helmoissa / vapahdustaan odottaa /
pelkään rakkautta paljon / enemmän kuin kuolemaa /
Sielu nuori on villi ja vapaa / mutta vanhetessaan tietää mitä tehdä /
kunnes alkaa pelätä veren / seisahtavan sydämessä /


Vuosikausia kiinnostuin niistä / joita kiinnosta ei kukaan /
kunnes en itsekään enää / halunnut ottaa ketään mukaan /
On päiviä jolloin en kestä / ihoa ihoani vasten /
tai jolloin silmäni kostuu


MATKA  (Stadion 2010)


Minä muistan kun taivaalta satoi
koko matkan kun kävelin
Askel painoi jo pidemmältä matkaa
mutta jatkoin ja kävelin
Silmät huurteessa tein minä tietä
päiväkausia kävelin, kävelin
Sade säesti mua sinisin sävelin
kun matkaani tein


Eteenpäin kun taivalta taitoin
minä palelin, palelin
Sade piiskasi voimalla ruoskan
jatkoin vain, vaikka palelin
Sateessa taakkani painavat raudat
minä ruosteeksi valelin
Taivaan Herralta armoa anelin
kun matkaani tein


Miksi, rakkaani, silmäsi säihke
hetki hetkeltä haalistuu
Miksi kehosi on kylmä ja kolea
miksi ihosi jo harmaantuu
Mikset vastaa kun rintaasi taon
kuka sydämeesi majoittuu
Kenen lempeä kaipaamaan jäät
alla kalpean kuun



KIPUA KAUHEAA  (Stadion 2010) 


Hän ajatuksiaan ei pysty kokoon saamaan
eikä niitä edes seuraamaan
Missä koskee, mikä paikka koskee, miltä tuntuu
vieraalta tuntuu kipu ja kolotus suuren suuri
joka paikkaan koskee, joka solu tuntuu
Ajatuksiinsa hän hajoaa ja lopulta murtuu


Hän on kauhean sairas
ei tiedä mikä häntä vaivaa
mutta hän tuntee kipua kauheaa
hän sylkee verta ja kuolaa
ja katselee vierestä kun anonyymi olento
irrottaa hänen elimiään
eikä huulensa muodosta edes sanaa apua
ja hän epämuodostuu
ja ihoriekaleidensa taakse kutistuu


Vieressään vanha spitalialainen juo kamomillateetä
yrteillä maustaa tulikivenkuumia terveyskylpyjänsä
Kipua tuntee, huutavansa luulee
ja joku solu sisimmässään haukottelee
ja hän mielessään sen kuulee


Hän on kauhean sairas...
Ne ei tiedä, mikä häntä vaivaa
hänen täytyy tuntea kipua kauheaa
mutta hän hengittää
ja hän sängyllään makaa
ja silmät auki huohottaa
nauraa niin, että verensiirtoletkut
eivät meinaa pysyä paikoillaan
mutta hän hengittää
ja nauraa solkenaan



HENGETKIN TANSSII  (Stadion 2010) 


Jos haluut tanssii humppaa
ota minusta kiinni ja kisko tanssilattialle ja pyöritä lujaa
Keinuta, keinuta lujasti niin, että
tanssimme tähtiin ja kaadumme maahan ja nousemme ylös
Sitä tanssi voi juuri parhaimmillaan olla
kakojen touhua sairaalan käytävillä ja jossain kuutamoyönä
kun hengetkin tanssii, hengetkin tanssii


Sun tulee kaivautuu peltoon ja kyntää se multa
ja keväällä kylvää kuin viimeistä päivää, kuin viimeistä päivää
Polta itsesi loppuun, sulje silmäsi kii
ja poimi se joka sun vastaasi kulkee ja suutele sitä suulle
jos s'on sopiva poika, jos s'on sopiva poika
Jos sun systeemis sanoo, et s'on huonoksi sulle
niin anna sen olla



KAHVIA, KIITOS  (Stadion 2010)


On edessäni vielä pitkä elämä
ja takanani kuluneet tunnit
istun apeana sinun edessäs
ei vain huvita katsoa silmiin
aina meidän pitää puhua meistä
ja täällä on kuuma
voin vain haaveilla hyvistä teistä
kai oon sinne matkalla


Otan pahimpaan nälkään kahvia, kiitos
ja pärjään hyvin ilman tupakkaa
on edessäni vielä pitkä elämä,
tää on vain osa tätä jupakkaa


En jaksa enää tätä draamaleirii
vaikka pidän susta kyllä
vakavana kuljen vastatuuleen
hädin tuskin pysyy pokeri yllä
niinpä tämä koko keskustelu
tulee hieman liian myöhään
tyydyn tyydyttään vain unen tarpeen
ja silloin tällöin syömään


Otan pahimpaan nälkään kahvia, kiitos...


Katseestasi näkee sen, ettet ole mitään ymmärtänyt
kiusallisen hiljaisuuden jälkeen sanot, että "lähden nyt"
Siihen jään mä yksin tuijottamaan seinää häpeilemättömänä
on edessäni vielä pitkä, häpeilemätön, elämä
on edessäni vielä pitkä elämä
on edessäni vielä elämä


Otan pahimpaan nälkään kahvia, kiitos...


MENEMÄSTÄ KIELLETTIIN  (Stadion 2010)


Kahdeksanvuotiaalle meri on ihmeellinen
aaltoja vasten voisi syöksyä heittäytyen
Vanhemmilta tuli väärä vastaus
voivottelujen ja kieltojen kattaus
varoittavien lauseiden lastaus
laittoi vielä miettimään


Hän halusi mennä sinne minne menemästä kiellettiin
ja huimaa hurjapäätä kun painuu hän syvyyksiin
Ahti lapsen hädän tuntee
merenneidot syliin sulkee
kotirantaan pärskiväisen aalloissansa saattelee
Hän halusi mennä sinne minne menemästä kiellettiin
ja huimaa hurjapäätä kun hän painuu syvyyksiin
Puhutaan ja päivitellään
tapausta ihmetellään
ideaa ei ole kellään kuinka kaikki tapahtui


Tekipä mieli mennä maantietä mittailemaan
kolmipyöräisellä valtatie valloittamaan
Ikää oli vasta viisi vuotta
mutta rohkeutta kaksinkerroin
eikä päiväkodin pelkokerroin
päähän pälkähtänyt, ei


Hän halusi mennä sinne minne menemästä kiellettiin
ja huimaa hurjapäätä kun hän kaatuu asfalttiin
Hyvä haltija taikasauvoineen
suunnan näyttää pikkuisilleen
käsi kädessä lähtöpaikkaan säikähtäneen taluttaa
Hän halusi mennä sinne minne menemästä kiellettiin
ja huimaa hurjapäätä kun hän kaatuu asfalttiin
Puhutaan ja päivitellään
tapausta ihmetellään
ideaa ei ole kellään kuinka kaikki tapahtui


FAARAO  (Stadion 2010) 


Oli talvi ja kylmää, lumikinokset peitti
metsät ja peltomaan
Niilin rantojen varsilla hyttyset leikki
ympärillä kuninkaan
Ja kirjamme kertoi myös orjien töistä
kalliolaaksossa Luxorin
sinä hiljaa kuuntelit palatseista
ja hieroglyfeistä temppelin

Aina kun ajan tiimalasin mukaan
tuulet lempeät nopeammin vievät
minä palaan Egyptin aikaan
paikkaan, jonka sinäkin tiedät
Ympärillämme pyhää hiekkaa
säveliä suloisia niin
Jos oisit faarao pyramidissa
oisin sun hautasi vartija

Olit näyttänyt mulle kuinka tulia tehdään
ja kuinka solmuja solmitaan
Olit läksyjäs tehnyt iltamyöhään
ja mennyt sitten nukkumaan
Tänään totean kuluneen vuosia neljä
kun sinut viimeksi tapasin
toivon tiellesi kaikkea hyvää,
pikkuveljeni

Aina kun ajan tiimalasin mukaan
tuulet lempeät nopeammin vievät...
Niin monenlaisille teille meitä elämä kuljettaa
mut sydämmessäni tuut ikuisesti sä olemaan
         

     Alkuun


MARTTYYRI  (Toinen 2009)


Sun ystäväs ei viitsi enää viinaa juoda 
se sanoo et alkoholi sekoittaa sen pään
Kun se sai lapsii merkitys löytyi
koko ihmiselon vilinään
Sen mielestä säkin voisit suuntaasi muuttaa
sun pitäis vain päästää onni tapahtumaan
Sen silmät niin loisti. Et viitsinyt kertoo,
ettet lapsia voisi sinä saadakaan
Itsekses mietit, kuinka helppoa oli
saada ylleen viitta marttyyrin
Mut sä tiedät, et paikkas täällä
löydät ennemmin tai myöhemmin


Kun turpiisi sait sä lähdit meneen
et muuta voinut kuin juosta vaan
Sanoivat muut, et se on ihan oikein
itsehän sitä kerjäsit taas
Se on toi sun vaikea luontees
se hankaluudet sun elämääsi aina tarjoilee
Et sano mitään. On hyvä vaan,
et edes jostain ne pääsee yksimielisyyteen
Itsekses mietit, kuinka helppoa oli
saada ylleen viitta marttyyrin
Mut sä tiedät, et paikkas täällä
löydät ennemmin tai myöhemmin 


Lääkäri sanoo: "sun pitäis sairaalaan jäädä -
ehkä viikossa pääsisit kuntoon taas
Tuo sun krooninen sairaus - se on yks helvetin risti
osastolla voisi helpottaa"
Mut sä et sairaaloita kestä, ne sua ahdistaa
et tahdo potilaan kaavussa laahustaa
Lääkäriä kiität huolenpidosta kyllä
mut kotiisi lähdet itsees hoitamaan
Myöhemmin mietit, kuinka helppoa oli
saada ylleen viitta marttyyrin
Mut sä tiedät, et paikkas täällä
löydät ennemmin tai myöhemmin


© Laura Sippola
12.-14.10.2007


MÄ TIEDÄN  (Toinen 2009)


Mull' on häilyvä mieli
ja levoton sielu
mä en osaa päättää
vaikka tiedän mitä haluan
Sun näkymätön kruunus
oot kuin aatelissukuu
sä vain sanot mun nimen
ja se on siinä


Musta vain niin vahvasti tuntuu
et me kyllä pärjätään
mun ei tarvi kuin kuulla sun äänes
ja mä tiedän
Meidän rakkaus on jotain niin suurta
et vaikka juuri nyt me kärsitään
niin sen turvin, sen siivin, sen voimin
me selvitään 


Sun huoles mua painaa
ethän sä edes nuku
mitä ikinä voisin
niin sen tekisin
Ja tää ainainen kiire
en katso taivasta koskaan
meidän haavet on kahlittu
maata kulkemaan


Mut musta vain niin vahvasti tuntuu
et me kyllä pärjätään
mun ei tarvi kuin kuulla sun äänes
ja mä tiedän
Meidän rakkaus on jotain niin suurta
et vaikka juuri nyt me kärsitään
niin sen turvin, sen siivin, sen voimin
me selvitään


© Laura Sippola
22.12.2007



KIINNOSTAA  (Toinen 2009)


Halusin nähdä miltä kotini näyttää

jos siivoan kaiken
kerrankin voisin pölypussia täyttää
ja kuurata kaiken
Sekö mua oikeesti kiinnostaa
silläkö tahdon päiväni täyttää
jokin muu vois mua innostaa
jotakin muuta, tuijotella kuuta


Kiinnostaa, kiinnostaa, kiinnostaa
kiinnostaa, kiinnostaa, kiinnostaa
tai kuinka vaan,
jos sut mukaani saan 


Koulussa oisin voinut ahkera olla
ja läksyni tehdä
sivistyneempi voisi olla tää polla
vois matikka mennä
Sekö mua oikeesti kiinnostaa
silläkö tahdon päiväni täyttää
jokin muu vois mua innostaa
jotakin muuta, tuijotella kuuta


Kiinnostaa, kiinnostaa, kiinnostaa
kiinnostaa, kiinnostaa, kiinnostaa
tai kuinka vaan,
jos sut mukaani saan 


Sekö mua oikeesti kiinnostaa
silläkö tahdon päiväni täyttää
jokin muu vois mua innostaa
jotakin muuta, tuijotella kuuta,
suudella sun suuta


Kiinnostaa, kiinnostaa, kiinnostaa
kiinnostaa, kiinnostaa, kiinnostaa
tai kuinka vaan,
jos sut mukaani saan


© Laura Sippola
17.9.1999 Puu-Vallilassa


HC-mies  (Toinen 2009)


Neito nähnyt koskaan ketään yhtä ihanaa
ei kuvitella voinut ketään ihanampaa
Ihana oli laulu ja ihana oli mies
ja soittonsa niin ihanan kaikki taitavaksi ties


Hän oli hootchie cootchie man
ja kaikki kuulivat sydämien särkyvän
Mutta onko siinä laitaa
että yksi mies taitaa
taidot sekä taiat, joilla hurmataan
Sitä mainiota maltaa
jolla sydämet kavaltaa
on maltilla valtuutettu muutamille vaan


Taajamasta taajamaan käy maine vallaton
valloitettu Seito-kai, valloitettu Odeon
Läpikäyty maita, mannerlaattavalikoimaa
ja riittää vain et laittaa sen soittimensa soimaan


Hän oli hootchie cootchie man
ja kaikki kuulivat sydämien särkyvän
Mutta onko siinä laitaa
että yksi mies taitaa
taidot sekä taiat, joilla hurmataan
Sitä mainiota maltaa 

jolla sydämet kavaltaa
on maltilla valtuutettu muutamille vaan 


Lavan eessä kohisee ja yleisö ilakoi
maine käy - ja soitin se vain
soi ja soi ja soi ja soi ja soi

He was a hootchie cootchie man
ja kaikki kuulivat sydämien särkyvän
Mutta onko siinä laitaa
että yksi mies taitaa
kaikki ne taidot, kaikki ne taiat, joilla hurmataan
Sitä mainiota maltaa
jolla sydämet kavaltaa
on maltilla valtuutettu muutamille vaan 


© Laura Sippola
19.-23.5.2005 Pariisissa



LAULUJA SYDÄMISTÄ  (Toinen 2009)


Päätinkin lähteä - anteeksi niin
pyydän mä sulta kultainen lintuni mun
Olit jotain niin hienoo, suurta ja pyhää
en milloinkaan voisi olla mitään niin hyvää
en sielusi loiston rinnalla pärjätä vois
Tarvitsen aikaa olla itsekseni
soittelen kyllä kun haavani nuollut oon pois

On paljon lauluja sydämistä
särkyneistä, väsyneistä
jotka laahustavat pimeitä kujia vuodesta toiseen yksin
jotka luulevat oppineensa, ettei kannata
rakastua väärään mieheen tai naiseen
vaan keskittyä olennaiseen
ja kuitenkin päätyvät samanlaiseen
joka viimeksikin sydämen sai särkymään


Kauan se kestää, tiedän mä sen
mut olla en voinut onnellinen kanssas sun
Unohtaa sua en ikinä saata
varrelta virran ostan mä maata
kasvatan sulle kauneimman omenapuun
Sen juurella soitan pajupilliä sulle
haikeaa teemaa, sun lauluas mulle
mun sydäntäin raastaa enemmän kuin uskotkaan

On paljon lauluja sydämistä
särkyneistä, väsyneistä
jotka laahustavat pimeitä kujia vuodesta toiseen yksin
jotka luulevat oppineensa, ettei kannata
rakastua väärään mieheen tai naiseen
vaan keskittyä olennaiseen
ja kuitenkin päätyvät samanlaiseen
joka viimeksikin sydämen sai särkymään


Siis voi oikein hyvin armaani mun
sydämessäs olen aina mä sun kokonaan

On paljon lauluja sydämistä
särkyneistä, väsyneistä
jotka laahustavat pimeitä kujia vuodesta toiseen yksin
jotka luulevat oppineensa, ettei kannata
rakastua väärään mieheen tai naiseen
vaan keskittyä olennaiseen
ja kuitenkin päätyvät samanlaiseen
joka viimeksikin sydämen sai särkymään

© Laura Sippola
8.1.–6.9.2007



ELÄMÄ JA KUOLEMA  (Toinen 2009)


En usko aaveisiin
mut uskon sinuun
sä kuinka yhteyden sait minuun
Tie halki synkän maan


Mun uni oli toista maata
se hämmästytti vähän
vaikka todellisuuden kuvioissa hämmentyisin kai
Kun katsoit suoraan silmiin
niin vannon kautta henkeni
et puhuit mulle lohduttaen
ilman ainuttakaan sanaa
olit elävä, olit elossa
Elämä ja kuolema


Huntuun verhouduin
pimeessä itkin
sua kutsuin meedioita pitkin
Tie halki synkän maan


Mun uni oli toista maata
se hämmästytti vähän
vaikka todellisuuden kuvioissa hämmentyisin kai
Kun katsoit suoraan silmiin
niin vannon kautta henkeni
et puhuit mulle lohduttaen
ilman ainuttakaan sanaa
olit elävä, olit elossa
Elämä ja kuolema 


© Laura Sippola
22.10.1995 Liisankadulla,
3.2.–8.3.2007



KÄKIKELLO  (Toinen 2009)


Juhannusruusut ovat levinneet
yli koko pihamaan
Keinusta laudat ovat lahonneet
ja maali päässyt rapistumaan
Vinossa tuulentupa
tuuliviiri ruosteinen
Lipputanko puolikkaana enää
myrsky pari vuotta sitten raivosi ja kaatoi sen
Tuvassa aikoinaan hyvin söi ja joi
Kamarin puolella pajupillin soitto soi
karteekin peittämät ikkunat vain resonoi
Jännittynein ilmein odoteltiin
käkikellon kukuntaa
Kukkuu


© Laura Sippola
8.11.2004 ja
4.4.2005 Saariselällä



EI OO HELPPOA KELLÄÄN  (Toinen 2009)


Kavereiden kanssa bussipysäkillä
haaveilimme elämästä suuren kuninkaan
Vanhus sanoi tiedoks' meille muille:
kuulkaa te kuinka on laita asian

Ei oo helppoa kellään,
ei oo helppoa, vaikka se helpolta näyttäis
ei vaikka puitteet olisi
suurta ja mahtavaa
Kaipuun keskellä teeskennellään
ettei tarvisi näyttää, kuinka
vanhoja kaunan raunioita
takanamme savuaa


Vastasimme kuinka tiesimme tuon kyllä
rahalla vain pystyisi niin paljon oikomaan
Vanhus siihen lainkaan empimättä:
pysty ei rakkautta kukaan ostamaan

Ei oo helppoa kellään,
ei oo helppoa, vaikka se helpolta näyttäis
ei vaikka puitteet olisi
suurta ja mahtavaa
Kaipuun keskellä teeskennellään
ettei tarvisi näyttää, kuinka
vanhoja kaunan raunioita
takanamme savuaa


Kauniimpi, rikkaampi, valtaa pitävä,
vahvempi, kuuluisampi, kaiken tietävä,
viisas ja varma, lyömätön karma,
charmantti, kaikkien pitämä

Ei oo helppoa kellään,
ei oo helppoa, vaikka se helpolta näyttäis
ei vaikka puitteet olisi
suurta ja mahtavaa
Kaipuun keskellä teeskennellään
ettei tarvisi näyttää, kuinka
vanhoja kaunan raunioita
takanamme savuaa


© Laura Sippola
19.2.–8.3.2007



PARASTA RYHMÄÄ  (Toinen 2009)


Kuinka paljon mahtuu hauskanpitoa yhteen yöhön
voi - meitä pelasta ei mikään
kesää jäljellä on vielä ja iho on lämmin
kunpa tää ei muuttuisi miksikään
Viimeinen lautta lähti jo pois ja jätti meidät soittamaan
loputonta jamisävelmää
Parasta ryhmää pullollaan
parasta ryhmää mull' on vaan


Viehättävät bongo-rummut ja peltipurkkimikrofoni
voi kuinka styrkkari soi lujaa
tämän linnunradan tässä kohtaa tähän vuorokauden aikaan
tämän tahtilajin kulkemaa kujaa
Kaikki on hyvin kun vain basisti pääsee kyytiin soittamaan
loputonta jamisävelmää
Parasta ryhmää pullollaan
parasta ryhmää mull' on vaan


Aamu sarastaa ja ensimmäinen lautta lähtee
sen kannelle noustaan
meri on kaunis sen suola tuoksuu
pian aurinko silmämme avaa
Kun ystävyys on kaikkein kauneinta tässä maailmassa
on hyvä tehdä töitä ja olla olemassa
on hyvä rakastaa ja sielustansa soittaa
loputonta jamisävelmää
Parasta ryhmää pullollaan
parasta ryhmää mull' on vaan


© Laura Sippola
18.8.2007



TOINEN  (Toinen 2009)


Hämärä on huoneemme ja valkea vain lepattaa
Kosteiden ikkunoiden taakse jää koko paha maa
Sinut tunnen
et lähempänä enää olla mua voisikaan
Sinut tunnen
en seisovaa aikaa enää kuuntele ollenkaan


Pidä musta beibi vielä vähän aikaa
ennen kuin uppoan
ennen kuin palaat toisen luokse
jolle annat elämäsi ainoan


Sanaton on hetki tää ja vaiettu on salaisuus
Katsein allekirjoitettu pienen ajan ikuisuus
Sinut tunnen
liikkumatta sanot haluavasi olla pidempään
Sinut tunnen
Jokainen onnen hetki tekee kipeämpää


Pidä musta beibi vielä vähän aikaa
ennen kuin uppoan
ennen kuin palaat toisen luokse
jolle annat elämäsi ainoan


© Laura Sippola
26.–27.9.2004



RAKKAUTTA VAIN  (Toinen 2009)


Kauppatori täynnä makeaista mansikkaa
kesäsesonkiaika vielä kutsuu ostajaa
aurinko vain alkaa varemmin jo laskea
tuulikin tuo kylmää alkaa syksy saapua
Viisi päivää mennyt viisi pitkää pimeää
viisi litraa kyyneleitä valuen tiheään
viisi kertaa minuutissa kuiskaten nimeään
koskien jokainen kerta sydämeeni kipeään

Rakkautta rakkautta rakkautta vain
sitä jokainen meistä kaipaa
sitä minäkin sinulta hain
rakkautta rakkautta rakkautta vain
rakkautta rikosta rangaistusta
sinulta sinulta rakas mä sain


Pikkukoululainen kantaa koulureppuaan
on tullut tutuksi arki Linnanmäki suljetaan
akrobaatit vetäytyvät harjoittelemaan
ensi vuoden kavalkadin näytöstemppujaan
Taikoja ja temppuja ja Milla-Magiaa
odottelen ihmettä kuin kuuta nousevaa
puihin on jo tullut uutta värimaailmaa
syksyn lehdet laulelevat lempilauluaan

Rakkautta rakkautta rakkautta vain...


Laitureita nostetaan jo rantaan kuivumaan
purjeet taitellaan ja veneet pannaan nukkumaan
kun lumi saapuu arvaamatta jälleen Pohjolaan
mietin hiljaa missä kultaseni kuljetkaan

Rakkautta rakkautta rakkautta vain...


© Laura Sippola

12.6. Roomassa,
6.8.2004

   Alkuun


KOKO VÄKI KOOSSA  (Mieli 2008)


Kun olin pieni
niin nukuin aina pitkään
en herättyä saanut ennen puolta päivää
Sain pian unikeon maineen
ja sitähän olen vieläkin
ja se onneksi sallittiin ja sille armoa annettiin
Pyjama päällä
tulin alas pianon ääreen
ja lauluja soitin ja lauluja lauloin
Isä tai äiti
sitä äänitti aina
on niitä nauhoja jossain vieläkin kasapäin
– no kukapa niitä jaksais kuunnella 

mutta ovatpahan tallessa.

Lapsuuteni päivät mä muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona
lapsuuteni päivät mä muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona


Meit' oli sisko ja veljet
aikamoinen perhe
usein hiekkaläjän päällä me lapset rakennettiin kylää

Ja oli naapurin Marko
joka nykyään Ultra Brassa soittaa
se meitä eestaas kuskasi reppuselässä
Joo ja mä muistan
kun mäeltä juostiin aarniometsään
sieltä löytyi aina jotain uutta pitkin kesää
Me asuttiin maalla
ja kasvettiin pellossa
nyt on toinen ääni kellossa kun kaikki pitää stadissa pesää

Mutta lapsuuteni päivät mä muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona
lapsuuteni päivät mä muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona


En koskaan päässyt isosiskon mukaan
no pääseekö kukaan,
jos on vuotta nuorempi ja suotta huonompi - no mutta ei se mitään
Meit' oli Heikki ja Pertsa ja Noora ja mä
joo ja sinä kesänä me
pitkin Pohjanmaata autolla ajettiin
Ja nelistään mökillä me aina dokattiin ja vietettiin kesää
ja meillä oli niin kivaa
mä sitä vieläkin hymyssä suin muistelen
Ei mennyt neitsyys, ei mennyt edes maine
mutta aikamoinen paine tuli kotoa
kun vasta aamulla tultiin nukkumaan

Joo mä sen muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona
lapsuuteni päivät mä muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona


Olin viisitoista
kun sieltä lähdin pois
piti sekasortoista mieltä lähteä etsimään
Paljon olen nähnyt
ja enemmänkin voisin nähdä
mutta nyt vain yritän saada jokaisen lauluni kestämään
Välillä tuntuu, että olen jäänyt velkaa
mutta, ihmiset, ajatelkaa
joskus tuntuu, että ne mulle vieläkin jotain antaa vois
Vielä kerran kuunnelkaa
kun unikeko laulaa lapsuusmuistojensa virtaa pois

Joo mä sen muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona
lapsuuteni päivät mä muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona
Ja Lankilankosken mä muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona
ja koskenkivet mä muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona
Mimman ja Ison mä muistan
kun oli koko väki koossa mun kotona
Ja nurkkajussin mä muistan - kun me serkukset leikittiin
kun oli koko väki koossa mun kotona


© 21.12.2001 Laura Sippola



HARAKAT HAASKALLA  (Mieli 2008) 
Vaimeena kuuluu kun seinän takana petetään
ei kynttilän liekki soi, ei stereoissa ole ketään
kunnes muistaa jälleen kerran:
Joni tuo lohtua kaikkiin hetkiin
Lohtua kaipaa kuka tahansa kun lähtee
rakkauden retkiin


Iskusävelin iskemme toisiimme
kuin harakat haaskalla toisiaan nokkii
Maailma on kylmä, mutta meistä sitä voisi
vielä hieman pakastaa
Kuinka vaikeaa on katsoa silmiin
riisua haarniskat ja haavamme näyttää
Kuinka vaikeaa on sinua rakastaa


Kynnetty kylkeen ja poltettu kieleen
kipuisat kohtalot tatuoitu mieleen
Tyhjiössä tilan tuntee
ja punaviini läheisyyden korvaa
Unelmien uumenia
sun silhuettis' sorvaa


Iskusävelin iskemme toisiimme
kuin harakat haaskalla toisiaan nokkii
Maailma on kylmä, mutta meistä sitä voisi
vielä hieman pakastaa
Kuinka vaikeaa on katsoa silmiin
riisua haarniskat ja haavamme näyttää
Kuinka vaikeaa on sinua rakastaa 


© Laura Sippola 
24.2.2006 säv, B san. 
25.2.2006 san.



KAUNIS MIELI  (Mieli 2008)


Kun yli kävi tuuli ja lalalala laineet löi
Sen kulkua seurasi, ja tyyntä hän ikävöi
Ja mietti yksin hiljaa, liikkumatta, paikallaan
aikapäiviensä teitä.
Pyhäkoulujeesuksesta pienenä kerrottiin.
Rakkauden puolapuilla pelisäännöt kerrattiin.
Elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitä.
Aa - -
Elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitä.


Kun taivas oli tumma, ei hän nähnyt edes jalkojaan.
Hän mietti, miltä tuntui isku vasten hänen kasvojaan.
Ja vesi oli mustaa siellä alhaalla, jossakin
ääretöntä surunauhaa.
Vaan turvallinen yksinäisyys tarjoaa syliään.
Ja leviää jo lämpö yli pimeän ja yli jään.
Vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa.
Aa - -
Vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa.


Lopulta kun päättää alkaa töitään tekemään,
pilkkoa saunapuita ja kuunnella levyjään,
kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
ja sydän helpottunut huokaa.
Aa - -
Kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
on asioita pyöritelty tarpeeksi omin päin,
ja huomaa, kuinka hyvä olla on juuri näin,
sydän helpottunut huokaa.


© 12/2004 Laura Sippola

   Alkuun



KAUNAJAISET  (Sahara 2004) 


Juhlapäivän iltahttps://laurasippola.webnode.fi/biisien-sanoja/
Maailman janoisilta
vanhat kaunajaiset tiivistyy
Raajat mustelmilla
silmillä itkuisilla
hohtaa pettymys ja syyllisyys

Juhlapäivän taikaa
suuren onnen aikaa
Maailman ylle rauha laskeutuu
Riemulaulu raikaa
taivaan ääriin asti kantautuu

Pienet vihjaukset
henkiset teurastukset
ristiin menneet sukset katkeaa
Arjen dramatiikkaa
teennäistä retoriikkaa
tilastoperheriitaa parhaimmillaan

Juhlapäivän taikaa
suuren onnen aikaa
Maailman ylle rauha laskeutuu
Riemulaulu raikaa
taivaan ääriin asti kantautuu


© Laura Sippola
26.12.2003



TEBON SANOI (my love)  (Sahara 2004)


Tebon sanoi come sono le cose
com'è strana la vita,
com'è strano l'amore
Tebon sanoi come tanto gli manco
com'è stanco di tutto,
come ha tanti dolori

Niin kauas voi jäädä rakkaus
you never gonna catch it,
you never gonna catch it
Niin kauan voi mennä aikaa
before you'll get throug it,
before you'll get throug it
My love, my love
I'm gonna miss you so much
My love, my love
Amore mio


My love is all I have here
I pass my days so numb
Your shining beauty brings you near
but the physical distance is long

Niin kauas voi jäädä rakkaus
you never gonna catch it,
you never gonna catch it
Niin kauan voi mennä aikaa
before you'll get throug it,
before you'll get throug it
My love, my love
I'm gonna miss you so much
My love, my love
Amore mio


© Laura Sippola
25.4.–3.5.2003



KAUKANA / Sahara 
Niin kaukana on
sun sydämes
Niin kaukana oot
mun sydämestäin
Sua kutsuvat vain
sun kiirehes
Niin kauaksi jäät
mun läheltäin

Niin kaukana on
kuu ja tähdet
Niin kaukana on
koko avaruus
Niin etäälle jäät
kun luotani lähdet
Ja seuraavaan kertaan
kuluu ikuisuus

On ihminen kyennyt
käymään kuussa
Ja se kykeni siihen
kun se yritti niin
Miten monta vuotta
mun tätä kehittää täytyy
että saisin sut pitämään
minusta kii


© Laura Sippola
2.6.2001 



ERO  (Sahara 2004)


Näinkö vaan tämä päättyy

Ilmoitat, olet päätöksesi tehnyt
luotani pois lähdet nyt
Hymyillä yrität
ja sanoo vielä jotain hellää
sillä näet, miten sydämeni on jäätynyt
Ehdotat, että "eikös tämä ollut parempi näin,
ethän sinäkään enää tässä viihtynyt"
sanot vielä, miten paljon mua rakastit
ja välität vieläkin
Näinkö vaan tämä päättyy


Kaikki muistot sinusta, rakas, mieleeni mun palaa
kauniina kuvana sinua aattelen aivan kuin salaa
ja mun silmäni täyttyvät kyynelistä ja itken ja itken vaan
Aikaa kanssasi kaipaan uudestaan
Näinkö vaan tämä päättyy


Lopulta lähdet ja siihen yksin jään
ymmärrän, olet lähtenyt menemään
Kuin valuis aikaa taaksepäin - vai onko aikaa ollenkaan
Huomenna täytyy aloittaa uusi sivu
vaikka suruni viiltää
Näinkö vaan tämä päättyy


Kaikki muistot sinusta, rakas, mieleeni mun palaa
kauniina kuvana sinua aattelen aivan kuin salaa
ja mun silmäni täyttyvät kyynelistä ja itken ja itken vaan
Aikaa kanssasi kaipaan uudestaan
Näinkö vaan tämä päättyy


Ilmoitat, olet päätöksesi tehnyt
luotani pois lähdet nyt
hymyillä yrität ja sanoo vielä jotain hellää
sillä näet, miten sydämeni on jäätynyt


© Laura Sippola
16.10.2001



SAHARA   (Sahara 2004)


Mies kadulla asuu vaikk' on kylmä sää
Hänen koiransa siinä pentujaan imettää
Voimakkaana vielä elämä tunkee
Kuin heroiini miehen suonissa kulkee
Kun saapuu yö peitto alleen koko perheen sulkee


Niin kuin olisin nähnyt pahaa unta
Helsingistä kun lähdin alkoi satamaan lunta
Sisko pystyy ikävyydet unohtamaan
Sen sijaan itse niitä mieleeni manaan
Vain hetkittäin pianoni saa ne katoamaan


Suutuin koulussa kun ne tappoi hiiren
Sain nuhtelut siitä, vaikka syy oli niiden
"En koskaan", mä mietin, juostessani metsään,
"mä anna itsestäni mitään kenellekään"
Ei oikein ollut tappaa, mut siit' ei puhuttu mitään


Niin kuin kaikki suhteeni rakkauden
Oisivat olleet virheitä nuoruuden
Jostain kumman syystä ne musta sattui pitään
Mut jälkeenpäin en opi niistä yhtään mitään
Oon oppinut vain pakenemaan tämän kuoreni sisään


Helena tietää aina mitä sanoa
Toiset tullessaan tuovat voimaa ja valoa
Vaikea on sanoa jotain rakentavaa
On helpompi jättää sillat taakseen savuamaan
Kipinät syttyvät ja tuuli käy luonnostaan


Sinä, Tuija, tiedät mitä tapahtui
Miten mureni mieli, miten toiveet lakastui
Kun hetki voi olla niin rumaa ja niin pahaa
Hukkuu kaikki hyvä keskelle Saharaa
Kauneus on kadonnut pois, eikä palaa


Ja sitten tää poika, joka katsoo mua ja sanoo
"Olen valmis kaikkeen, olen valmis tukemaan sua"
Nämä aatteet mun mielessä ja elämä tää -
Miten pystyisin saada hänet ymmärtämään
Miten vaikea myöntyä ja vaikea kieltääkään


Joka ikinen kerta palaan musiikkiin
Se on Saharan hiekkaa, joka tunkeutuu sieraimiin
Se sanomatta sanoo, ei usko, ei politikoi
Se puhumatta puhuu


Saavuin tänne kuin nuoli pystymetsään
Pakoon kaupunkiin jossa en tuntenut ketään
Ilma oli leuto ja kosteus tuntuvaa
Ja nukahdin sen syliin kuin keskellä untuvaa
Sun mielestä, Tuija, tää on kuin elokuvaa


Siis pidän silmiä kii, en niitä avaa
Ja kuvittelen, että näen vain unta pahaa
Ja liukenen hiljaa kohti hiekkaa
ja lämpöistä Saharaa


© Laura Sippola
27.11.–10.12.2002 Bolognassa



KAMERUNIN HELMI   (Sahara 2004)


Hän katsoo mua, ottaa kädestäni kii ja sanoo
"tämä tunne minut vie
sen mitä haluaa,
sen eteen tekee töitä ja valvoo öitä ja sitä seuraa"
Hänen kasvonsa nuo kauniit niin -
Sen mitä haluaa,
sen eteen tekee töitä ja valvoo öitä ja sitä seuraa"


Kamerunin helmi
prinssi ja kelmi
sait siskosi itkemään
Toin elämääsi rauhaa
nyt rauhattomuutes laulaa mulle
surullista säveltään


Hänen kätensä soi hellyyttä ja hyvää
"Pianistin kädet", sanon
"Kirurgin kädet", hän sanoo samaan aikaan
ja poskeani hiljaa silittää
Hänen kätensä nuo sirot ja kauniit ­
"Kirurgin kädet", hän sanoo samaan aikaan
ja poskeani hiljaa silittää


Kamerunin helmi
prinssi ja kelmi...


Saavun Pantheonin alle, sen keskelle taivasalle
jumaluudet kerääntyvät meitä katsomaan
Uskomme mukaan ei jumalista kukaan
rientänyt meitä auttamaan
Kauniina näen kasvonsa vielä ­
Uskomme mukaan ei jumalista kukaan
rientänyt meitä auttamaan


Nyt sinä itket siellä ja minä itken täällä
Täällä Rooman kuumalla säällä nämä kyynelet polttaa
sen minkä aurinko ei ehdi
Surun huntu päällä suli helmeni kyynelpisaraan


Kamerunin helmi
prinssi ja kelmi...


© Laura Sippola
13.8.2003 Roomassa



JOKIN OSA MUSTA (tuli sun myötä takaisin)    (Sahara 2004)


Oli junamatka pitkä
oli edessä yötä ja päivää
Oli vieressäni Veikko
sen kanssa ryhdyin juttusiin
Ja niin kului se matka
leppoisasti ja mukavasti
Asemalla vilkutin
mä sille takaisin


Voi Luoja kuinka paljon
voisin maailmaa syleillä ja rakastaa
On niin monta monta miestä
jolta rakkautta saa
Mutta sinua, vain sinua
mun sydämeni halajaa
En muuta kaipaa en
Sua tarvitsen
Jokin osa musta tuli sun myötä takaisin


Bileissä tapaus sattui
kun yllätykseks¹ astui
vakituinen sekä tuurideitti
samaan huoneeseen
Toinen haki juotavaa
ja sillä välin suotavaa
oli jättää kaikki vanhat vedet
kauas menneeseen


Voi Luoja kuinka paljon
mä voisin maailmaa syleillä ja rakastaa...


Elomme pitkän polun vartta
kasvaa monta kukkaa
Siellä nyyhkii neitosia
ja monta poikarukkaa
On takissa tunne rikkaruohon,
ruusun sekä takiaiskuonon,
päivänkakkara-poloisen,
joka rakastaa, ei rakastaa, rakastaa, ei rakastaa
rakastaa, rakastaa, vaan ei rakkautta saa


Vaan silloin tällöin sattuu
tiemme sopivasti kulkemaan
ja kohdallemme sattumia sovittelemaan
Ja tällä lailla, rakkaani
me toisemmekin tavattiin
ja kohdallemme kukkaniityn hehku löydettiin


Voi Luoja kuinka paljon
mä voisin maailmaa syleillä ja rakastaa... 


© Laura Sippola
15.–29.8.2002 junassa



SINUA KAIPAAMAAN   (Sahara 2004)


Seinän takaa kuuluu jokin ääni
se tähän hetkeen saa minut havahtumaan
Onkin ollut aika hiljaista pitkään
ei puhelin ole soinut, eikä edes
levysoitin pyöri, se voisi vain häiritä
kun keskityn taas sinua kaipaamaan
Asioita olen sysännyt syrjään, että
sinulle, rakkaani, aikaa saan.


Tämän kaiken keskellä tunnen
kuinka sinua kaipaan
sinun muistosi vielä elää eloaan
Ehkä jonain aamuna herään
uuteen aikaan
ehkä vielä joskus voin sinut unohtaa


Lupasin mennä ystävän luo
että jotakin muuta oppisin miettimään
Päätin tehdä vihdoinkin kaikki ne
tekemättömät työt, jotka täytyy
valmiiksi saada, mutta mitenkä voin täältä lähteä,
jos vaikka sattuisit soittamaan
Miten ikinä voin ryhtyi työhön,
jos mieleni pystyy vain kaipaamaan.


Tämän kaiken keskellä tunnen
kuinka sinua kaipaan
sinun muistosi vielä elää eloaan
Ehkä jonain aamuna herään
uuteen aikaan
ehkä vielä joskus voin sinut unohtaa

https://laurasippola.webnode.fi
© Laura Sippola
27.2.1997 





© 2017 https://linktr.ee/laurasippola
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita